Kylmäkuivattujen peptidien säilytys laboratoriossa

Se, miten peptidiä on säilytetty, ratkaisee, kuinka paljon siihen voi luottaa. Lyofilisoidut eli pakastekuivatut peptidit ovat stabiileja, mutta lämpö, kosteus, valo ja toistuva pakastaminen ja sulattaminen kuluttavat niitä. Tämä hidas vaurio heikentää toistettavuutta huomaamatta.

Tämä opas esittelee lyofilisoitujen peptidien käytännön säilytyksen laboratoriossa siitä päivästä, jona pullo toimitetaan, aina pitkäaikaisarkistointiin asti.

Mitä huono säilytys maksaa

Peptidit hajoavat hydrolyysin, hapettumisen ja aggregaation kautta. Oikein säilytettynä lyofilisoitu peptidi voi pysyä stabiilina vuosia. Lämpimässä ja kosteassa sama materiaali voi menettää eheytensä kuukausissa. Hajoamistuotteet ovat yleensä näkymättömiä, joten huono säilytys näyttää harvoin ongelmalta. Se näkyy sen sijaan vaihtelevina, toistumattomina tuloksina.

Kuiva jauhe vai liuos

Jos muistat yhden säännön, olkoon se tämä: kuiva lyofilisoitu jauhe säilyy paljon paremmin kuin liuotettu liuos. Kuivassa jauheessa ei ole juuri lainkaan vettä, ja vesi on se, mikä ajaa hydrolyysiä. Kun peptidi on liuotettu, hajoaminen nopeutuu jyrkästi. Pidä se jauheena siihen hetkeen asti, kun tarvitset sitä.

Lämpötilan valinta

Suljetuille jauhepulloille lämpötilan valinta on vaihtokauppaa helppouden ja säilyvyyden välillä:

• Huoneenlämpö: sopii vain lyhyiksi ajoiksi, yleensä alle muutamasta viikosta noin 3 kuukauteen viileässä, kuivassa ja pimeässä paikassa. Käytännöllinen materiaalille, jonka kanssa työskentelet parhaillaan.
• Jääkaapissa, 2–8°C: sopii keskipitkään säilytykseen viikoista kuukausiin.
• Pakastettuna, −20°C: tavallinen valinta lyofilisoidun peptidin pitkäaikaiseen säilytykseen. Monet pysyvät stabiileina kaksi vuotta tai pidempään.
• Syväpakastettuna, −80°C: arvokkaan tai herkän varaston pitkäaikaiseen arkistointiin.

Kosteus, valo ja happi

Lämpötilan lisäksi kolme tekijää nopeuttaa hajoamista. Kosteus mahdollistaa hydrolyysin, joten pidä pullot suljettuina ja harkitse kuivausaineen lisäämistä säilytyslaatikkoon. Valo, etenkin UV-valo, voi valohapettaa herkkiä tähteitä, joten säilytä pullot pimeässä. Happi vaurioittaa tähteitä, kuten metioniinia ja kysteiiniä. Hyvät toimittajat täyttävät pullot inerttikaasun alla, ja omalta osaltasi pidä aika, jonka pullo on auki, mahdollisimman lyhyenä.

Pakastaminen ja sulattaminen

Jokainen pakastus- ja sulatuskierros rasittaa peptidiä ja voi edistää aggregaatiota. Käytännön ratkaisu on alikvotointi. Sen sijaan, että pakastaisit ja sulattaisit yhtä kantaliuosta yhä uudelleen, jaa liuotettu peptidi kertakäyttöisiin annoksiin, jotta kukin annos sulatetaan vain kerran. Lyofilisoidusta varastosta ota vain tarvitsemasi määrä ja palauta loput heti säilytykseen.

Liuotetun peptidin säilytys

Liuottamisen jälkeen käyttöaika on paljon lyhyempi, ja kuinka lyhyt, riippuu peptidistä ja laimentimesta. Jos yhdisteestäsi ei ole tietoa, avatulle moniannospullolle yleisesti käytetty varovainen sääntö on 28 päivää jääkaapissa 2–8 °C:ssa, USP General Chapter <797> -luvun mukaan (Minnesotan terveysviranomaisen tiivistämänä). Jos dokumentaatiossa annetaan lyhyempi aika, noudata sitä. Älä suunnittele mitään pidempää. Merkitse jokaiseen alikvoottiin yhdiste, sen pitoisuus ja päivämäärä. Ajattele liuotettua liuosta lyhytaikaisena työliuoksena, ei arkistoitavana materiaalina.

Säilyvyys ja kirjanpito

Oikein säilytettyinä lyofilisoidut tutkimuspeptidit pysyvät yleensä stabiileina kaksi vuotta tai pidempään. Säilytä kunkin erän analyysitodistus arkistossa, jotta jokainen pullo voidaan jäljittää erään ja sen testattuun puhtauteen. Kun materiaalia on säilytetty pitkään tai olosuhteissa, joista et voi taata, tarkista se uudelleen ennen kuin luotat siihen tärkeässä työssä.